Miten kulttuurijohtajaksi – ja esihenkilöksi – päädytään

(kirjoittaja: Tomi Purovaara, kulttuurijohtaja)

Ensimmäinen kulttuurialan työpaikkani oli Sibelius-Akatemian tilapäinen konserttivahtimestari keväällä 1988. Siirtelin isolla esiintymislavalla flyygeleitä, ja yritin ymmärtää miksi mitäkin piti tehdä, ilman minuutinkaan perehdytystä. Viihdyin siinä hommassa kaksi kuukautta.

Sen jälkeen aloitin kolmivuotiset kulttuurisihteeriopinnot, ja tein opintojen ajan iltahommia elokuva-arkiston vahtimestari-koneenkäyttäjänä. Edeltäjäni oli saanut potkut, perustaakseen Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalin. Esimieheni näin, kun hän tuli leffaan, ja vain huiskautti kättä saliin mennessään. Ohjausta sain vakituiselta koneenkäyttäjä Mallisen Penalta. Lipunrepimiset ja muut vahtimestarin hommat menivät selkäytimeen niin, että sisäisen vahtimestarini aktivoitumiseen riittää nykyisinkin pelkkä seisahtaminen konserttitalon ovelle.

Niistä ajoista on jo yli 30 vuotta, ja Kotkan kulttuurijohtajan homma on 12:s kulttuurialan työni.

Pari viikkoa sitten Partasen Esa ja minut nimettiin Kotkan kaupungin vuoden esihenkilöiksi. Kunnia on suuri, ja vetää nöyräksi. Ja sopimukseen kuuluu, että henkilöstöasioiden yksikkö suostutteli minut kirjoittamaan tämän blogitekstin aiheena esihenkilönä oleminen.

Ajattelen, että esihenkilönä oleminen on enimmäkseen kuuntelemista. Niin, että yrittää ymmärtää mitä ihmiset minulle kertovat, mihin se liittyy, mikä on meidän yhteinen tavoitteemme ja päämäärämme, ja miten me sinne yhdessä voisimme päästä.

Kyseessä on vähän sama asia, kuin se painavan ja kalliin flyygelin siirtely Sibelius-Akatemian R-talolla. Mutta sillä erolla, että esihenkilö ei ole yksin vaan muiden kanssa, ja se ”flyygelin” oikea paikka ja reitti löydetään yhdessä. Perille päästään toisiamme tukien, välillä epätoivoon vaipuenkin, mutta eteenpäin jatkaen, toisiamme ylös kiskoen.

Kun tuo reitti on kerran tai kymmenen kertaa yhdessä kuljettu, olemme jo oppineet tuntemaan paitsi flyygelin ja reitin, myös toisemme.

Tästä syntyy luottamus toisiimme. Kun se on syntynyt, tuntuu seuraava flyygeli / suunnitelma / tapahtuma / katastrofi / ilon aihe helpommalta vastaanottaa.

Meistä kaikista on tullut oman tehtävämme esihenkilöitä.

Kirjoittaja Tomi Purovaara on Kotkan kaupungin kulttuurijohtaja.

Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa

• Facebook
• Twitter
• LinkedIn

Tietoa kirjoittajasta

Anna Vanhala

Työntekijäkokemuksista, ihmisistä ja liikunnasta innostuva paluumuuttaja. Henkilöstösuunnittelijan työ on monipuolista työhyvinvoinnin ja osaamisen tukemista sekä välillä hallinnollista puurtamistakin.

Muut julkaisutkirjoittajalta: Anna Vanhala