Pitovoimaa, vetovoimaa vai työntövoimaa?

Julkaistu 07.12.2023 Kirjoittajalta Minna Uusitalo

(Kirjoittaja: Minna Uusitalo, henkilöstöjohtaja)

”Kotkan kaupungin esihenkilöiden työhyvinvointikyselyn mukaan 80 % esihenkilöistä pystyy nykyisessä työssä yhdistämään työn ja muun elämän hyvin tai melko hyvin.”

Silmiini osuu yhä useammin lauseita, että viiden vuoden välein pitäisi vaihtaa työpaikkaa, jotta pysyy urakehityksessä mukana. Olen ollut Kotkan kaupungilla töissä yli kymmenen vuotta. Onko se liian kauan? Toisinaan todellakin tuntuu siltä. Olenko leipääntynyt vai ottaako nyt vain pimeä marraskuu päähän? Työssäni on paljon hyviä puolia. Töissä on helppo olla ja se on tuttua. Ilmapiiri on hyvä, viihdyn työkavereiden kanssa, töissä on hauskaa, esihenkilö on erinomainen ja kollegat loistavia. Silti pohdin työuraani ja tulevaisuutta. Onkohan minulla ikäkriisi? Yli viisikymppisenä ei enää edes kannata hakea töitä(?). Huomaan ajattelevani, että jos haluan muutosta, pitää toimia nopeasti tai on liian myöhäistä.

LinkedInissä silmiin osuu työpaikkailmoitus. Se on juurikin sitä, mitä ehkä kaipaan. Isompi kaupunki, isommat kuviot. Työn sisältö tuttua, mutta kuitenkin erilaiset puitteet. Ehkä vahvemmat resurssit ja laajemmat toimintaedellytykset. Työmatkaa on reilut sata kilometriä. Se on aika paljon. No, moottoritie on suora ja nopea. Laitan paperit sisään.

Ensin tulee kutsu videohaastatteluun. Huomaan ärsyyntyväni. Ihmeellistä teknistä kikkailua. Tuntuu hölmölle puhua omalle kännykkäkameralle. Hoidan tämän kuitenkin pois, kun olen kerran leikkiin ryhtynyt. Lapselle elokuva pyörimään olohuoneeseen, koira ulos työhuoneesta ja videointi päälle. Ja lopuksi painetaan lähetä-nappia. Jään odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Rekrytointiprosessi vaikuttaa laadukkaalta. Hakijoihin ollaan aktiivisesti yhteydessä. Kesken työpäivän privaattipuhelin soi. Arvaan jo, mistä puhelu tulee. Pääsen haastatteluvaiheeseen. Haastatteluun saapuessa minut otetaan ystävällisesti vastaan heti ulko-ovella. Tarjoillaan teetä ja kahvia. Haastattelu on ennemminkin mukava keskustelu kuin varsinainen työhaastattelu. Siitä jäi luottavainen tunne. Huomaan haastattelussa tarkkailevani ympäristöä ja ympärillä liikkuvia ihmisiä. Ilmapiiri on mukava. Voisinko viihtyä täällä?

Kotimatka sujuu ristiriitaisissa tunnelmissa. Kaipaan muutosta ja jotain uutta, mutta olenko oikeasti valmis siihen. Pohdinnassa painavat nykyisen työn hyvät puolet vahvemmin kuin alussa. Olenko valmis aloittamaan uudessa työssä ja organisaatiossa aivan alusta? Haluanko todella jättäytyä pois nykyisestä turvallisesta ja mukavasta työstäni? Haastattelussa kerrottiin, että etäpäiviä ei ole mahdollista joka viikko pitää. Ilman etäpäiviä yli sadan kilometrin työmatka tuntuukin pidemmältä kuin pari viikkoa sitten. Otanko viikkoasunnon toiselta paikkakunnalta? Miten lapsi pärjäisi uudessa tilanteessa? Kuka hoitaisi koiran? Näen mielessäni paljon arjen pyörittämisen haasteita. Onko asiat mahdollista saada pyörimään vai meneekö liian hankalaksi? Menetänkö nykyisen hyvän ja mieluisan työn ja samalla vaikeutan koko perheen arkea? Vai järjestyisivätkö asiat ja hyppään rohkeasti kohti uutta?

Parin päivän päästä puhelin soi jälleen. Pääsen soveltuvuustesteihin ja seuraavalle haastattelukierrokselle. Mutta en ole vielä päässyt selvyyteen – mitä haluan?

Onnistunut työpaikan vaihdos on usein monen tekijän summa ja monen asian yhteensovitettu yhtälö. Usein oikea ajoitus ja jopa sattuma vaikuttavat valintoihin. Tilanteessani nykyisen työn pitovoima on erittäin vahvaa. Arjen sujuminen sekä työn ja muun elämän yhdistäminen tuo helppoutta elämään. Olenko valmis luopumaan siitä? Uuden työn vetovoima ja houkuttelevuus ovat kuitenkin asioita, joita ei voi noin vain ohittaa. Menetänkö loistavan tilaisuuden edetä uralla ja kehittyä ammatillisesti? Joissakin tilanteissa voi olla myös työntövoimaa, joka ohjaa kohti muutosta. Yksityiselämän seikat vaikuttavat vahvasti valintaan. Useimmiten valinnat eivät ole vain omia valintoja, niillä on vaikutusta myös läheisten elämään.

Kun ei ole varsinaista syytä vaihtaa työpaikkaa, eri tekijöiden tulisi loksahdella paikoilleen melko helposti, jotta päätös lähtemisestä kannattaisi tehdä. Minun ei kannattanut. En mennyt soveltuvuustesteihin. Peruin hakemuksen. Päätin jäädä.

Kirjoittaja Minna Uusitalo on Kotkan kaupungin henkilöstöjohtaja.

Sinua saattaisi kiinnostaa