Kotkan nuorisotyö täyttää 70 vuotta – nuorisotoimenjohtajat muistelevat uransa kohokohtia

Nuorisotyötä on tehty Kotkan kaupungin toimesta jo 70 vuotta. Merkkivuotta juhlitaan työn merkeissä nuorten kanssa 13.–17.11. kaikissa kaupungin ylläpitämissä nuorisotiloissa.

Samalla kuitenkin halutaan muistella kunnallisen nuorisotyön matkaa Kotkassa kaikkien virassa toimineiden nuorisotoimenjohtajien eli Väinö Sinervon, Helena Kempaksen, Leena Ruotsalaisen ja Pirjo Lamminahon kanssa.

Heistä tietenkin Väinö Sinervo on kotkalaisen nuorisotyön uranuurtaja. Hän aloitti työnsä Kotkan nuorisotoimessa aluksi nuoriso- ja retkeilyohjaajana vuonna 1964, nimitettiin kaupungin ensimmäiseksi nuorisotoimenjohtajaksi 70-luvun alussa ja toimi virassa aina vuoteen 1991 asti.

Outokummusta Kotkaan maaliskuussa -64 muuttanut Sinervo muistelee ensivaikutelmaansa kaupungista värikkäästi.

”Minut valittiin nuoriso-ohjaajaksi 26 hakijan joukosta ja kun tulin maaliskuussa -64 Kotkaan ja vahtimestari Arvo Pylkkänen ajelutti minua ympäri kaupunkia, niin ajattelin että onpa kauhea paikka. Kotimatkalla junassa ajattelin, että en kyllä ota virkaa vastaan mutta päätin kuitenkin tulla salaa, kertomatta kenellekään, katselemaan kaupunkia uudestaan. Niinpä sitten toisen tutustumisreissun jälkeen vaimoni kanssa päätimme, lähdetään kokeilemaan, kävi miten kävi”, Sinervo muistelee.

Hurja oli Sinervon mukaan myös paikka, jossa nuorisotyötä siihen aikaan Kotkassa tehtiin.

”Ruukinkatu 2–4:ssä, joka siihen aikaan tunnettiin Tehtaankatuna, oli vanha puutalo, johon oli jo 50-luvulla perustettu tilat nuorisotoimelle – se oli Suomessa Lahden jälkeen vasta toinen nuorisotyöhön osoitettu tila. Rakennuksessa oli pari kerhohuonetta, askartelupaja sekä myös työntekijälle eli minulle tarkoitettu asunto. Oli melkoinen kokemus muuttaa mukavasta keskuslämmitystalosta sellaiseen höskään, jossa ei ollut suihkua eikä saunaa. Pyykitkin piti käydä pesemässä uimalan saunassa”, Sinervo naureskelee.

Työt lähtivät kuitenkin siellä käyntiin ja nopeasti Väinö oppi myös tuntemaan kotkalaisia nuoria, joita tuli paikalle etenkin Kotolan taloista.

”Työnkuva oli silloin laaja – pidin kerhoja ja askartelutunteja ja myös kouluissa oppitunteja”, Sinervo kertoo. Erikoinen tehtävä, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna oli se, että Sinervo oli vastuussa ns. koulumatkailusta eli nykykielellä muualta Suomesta tulevien koululaisten luokkaretkistä.

”Minun piti varata heille mm. ruokailut, majoitukset, opastukset ja tehdaskäynnit”, Väinö muistelee.

Nuoriso- ja retkeilyohjaajan työhön sisältyi 60-luvulla myös kuntourheilutapahtumien, kuten laturetkien ja kävelytempausten järjestäminen kotkalaisille.

Vähitellen vuosikymmenen vaihtuessa liikunta ja matkailu jäivät pois Sinervon toimenkuvasta, kun kaupungin ensimmäiseksi liikuntatoimenjohtajaksi palkattiin Toni Bärlund, liikuntaohjaajaksi Sakari Puuras ja matkailupäälliköksi Eelis Hytönen.

Uusiin tiloihin nuorisotoimi pääsi jo 1966, kun Tehtaankadun ”läävä” vaihtui uuden poliisitalon tieltä Papinkatu 12:n kiinteistöön eli entiseen Kauppaseuran puutaloon, jossa nykyään toimii Kotkan kaupunginteatterin toimisto.

”Siellä oli meillä hyvät tilat, johon kuului myös pieni pihamökki ja alakerran bänditilat, joissa mm. kapellimestari Osmo Vänskä aloitteli muusikon uraansa”, Sinervo kertoo ja muistelee, että Papinkadun avoimien ovien toimintaan ilmoittautui jopa 400 kotkalaisnuorta.

Pihamökistä tuli puolestaan Sinervon seuraajan Helena Kempaksen ensimmäinen asunto Kotkassa.

”Kun Helena tuli meille töihin, niin hänelle piti ensimmäiseksi löytää kortteeri. Laitoin hänet sitten yöpymään Papinkadun pihamökkiin, jonka tilat Helenan Kotkaan kuskannut isä kävi vielä varmuuden vuoksi tarkistamassa”, Väinö Sinervo muistelee.

Helena Kempaksen tehtävänä nuorisotilojen karsinta

Sinervon jälkeen kotkalaisen nuorisotyön johtoon tuli siis Helena Kempas, joka aloitti uransa Kotkassa astelemalla syyskuussa 1970 tuoreena ylioppilaana Sinervon huoneeseen valmiina aloittamaan Tampereen yliopiston nuorisotyöntutkinnon vaatima esiharjoittelu.

”En tietenkään tajunnut, että hänkin oli nuori, vasta puolenkymmentä vuotta aiemmin aloittanut virkauransa Kotkassa. Enkä tiennyt, että hänestä tulisi vielä legendaarinen nuorisotoimenjohtaja Suomen kunnallisessa nuorisotyöntekijäjoukossa”, Kempas kertoo.

”Väinö oli tarkka harjoittelun ohjaaja. Mutta vaikka se ajoittain otti päähän, sain nauttia hänen kannustuksestaan uusiin asioihin. Erityisen paljon sain kehuja ”Kokeilevan musiikin ja elokuvan” illasta silloisessa Työväentalossa, jossa satapäinen nuorisojoukko sai tuta improvisointini voiman”, Helena muistelee.

Kun Väinö Sinervo jäi eläkkeelle maaliskuussa 1991, Helena Kempas sai perinnöksi juuri lamakauden alkajaisiksi runsaan nuorisotilamassan karsinnan. Eikä pelkästään tilojen vaan myös henkilöstön.

Jos nuo olivatkin haasteellisimmasta päästä olevat hommat, niin eteenpäin menoon Kempasta kannusti juuri valmistunut nuorisopoliittinen ohjelma ”Kotkalaisnuoren ikkuna tulevaisuuteen”.

”Se oli mahtava perusta tuleville verkostoille. Jatkoin työtä käynnistämällä muutamien vuosien ajan toistuneet monialaiset NuorisoWorkshopit. Ymmärtääkseni ne olivat merkittäviä tapahtumia sille, että nuorisotoimi alkoi vakiinnuttaa asemaansa lasten ja nuorten palveluissa. Valtakunnallisestikin oli kehittymässä näkemys, että kunnallinen nuorisotyö ei ollut enää pelkästään harrastustoimintaa, vaan että toimiala liittyi laajasti ja tärkeänä osana lasten ja nuorten hyvinvointiin”, Kempas kertoo.

Suomen kunnallisessa nuorisotyössä oli eletty vahvasti kehittämisen kautta aina 1980-luvun alusta lähtien ja ilokseen Helena Kempas sai olla siinä koko ajan mukana.

”Työntekijöiden yhä paremman koulutuksen ja osaamisen ansiosta luonnollisena jatkumona nuorisopoliittiselle suunnalle olivat strategiat, joita valmistettiin 2000-luvulta lähtien. Niiden myötä nuorisotyöntekijäjoukkomme yhdessä navigoi jatkuvien säästöpaineiden alla”.

Ylpeä Helena Kempas oli myös Kotkan leirialueista, joita kollegat ympäri Suomea ihmettelivät ja kadehtivat.

”Halusimme pitää niistä kiinni. Kansainväliset suurleirit Kuutsalon Santarannassa olivat osoituksena halustamme tarjota nuorille elämyksiä meren äärellä kauniissa ympäristössä ja vieläpä alkeellisissa oloissa”, Kempas muistelee.

Eläkkeelle Helena Kempas jäi vuonna 2014.
”Jälkeeni jäi toimiva organisaatio, jolla oli osaava, itseohjautuva ja tiimityöhön kasvanut työntekijäjoukko, riittävästi toimitiloja ja hyvät verkostot lasten ja nuorten palveluissa. Nuorten osallisuuden lisääminen niin nuorisovaltuustossa, lasten parlamentissa kuin yhdistystenkin parissa jäi seuraajalleni”.

Leena Ruotsalainen: ”Kotkan aika oli mieletöntä”

Ja tuo seuraaja oli Helsingistä Kotkaan muuttanut Leena Ruotsalainen, joka sanoo olevansa ”monessa hakuliemessä keitetty nuorisotyön kalustoon kuuluva ihminen”.

”Minut valittiin ensimmäisen kerran Kotkassa työtehtävään yksimielisesti. Valistunut arvaukseni on, että vahvana taustapiruna oli edeltäjäni Helena. Itsekehuna tietysti kainosti uskon, että omalla monipuolisella kokemuksella ja haastattelutilanteella oli vaikutusta valintaan”, Ruotsalainen kertoo.

Edeltäjäänsä Leena kehuu mahtipakkaukseksi, jolta sai loistavan perehdytyksen ja startin Kotkan nuorisotoimenjohtajan tehtävään.

”Kotkan aika oli mieletöntä. Kaiken hyvän mahdollisti kaupungin erinomainen ilmapiiri, loistavat yhteistyökumppanit, työntekijät, asukkaat ja nuoret. Minulle merkityksellisiä tulokulmia Kotkan nuorisotyössä olivat yhteiskunnallisuus, yhteisöllisyys, kansalaisyhteiskunta ja moninaisuus. Ne konkretisoituvat mm. nuorten osallistumisessa ja vaikuttamisessa, tilojen omaehtoisessa ja yhteisöllisessä käytössä sekä moniammatillisessa yhteistyössä. Kaikissa yhteisissä jutuissa kohtasivat eri-ikäiset ja erilaiset ihmiset moninaisuuden kirjossa”, Leena Ruotsalainen suitsuttaa.

Kotkan nuorisovaltuustoa Ruotsalainen pitää ykköstykkinä nuorten vaikuttamisessa.

”Vuosittain vallattiin kaupungintalo, osallistuttiin kaupunkistrategian valmisteluun, tapaamisiin päätöksentekijöiden kanssa, yhteisen tutkimushankkeen toteuttamiseen ja vaalivaikuttamiseen mm. järjestämällä ’Demokratian mystinen seinä’ -tilaisuus”.

Kotkan päätöksentekijät osallistuivat Ruotsalaisen mukaan nuorten järjestämiin tilaisuuksiin hyvin ja suhtautuivat nuoriin arvostavasti.

”Nostan hattua. Sama koski viranhaltijajohtoa. Harvoja olivat ne henkilöt, jotka suhtautuivat nuoriin alentuvasti. Yksi omista hauskimmista muistoista on kaupungintalon valtauksessa, kun haastoin kaupunginjohtaja Esa Sirviön sumopainiin. Hän heittäytyi heti mukaan ja hauskuutta riitti laajalle yleisölle sekä medialle”, Leena naureskelee.

”Tyhjät tilat täynnä elämää” -projekti oli Ruotsalaisen mukaan yhteisöllisyyden ja vapaaehtoisuuden riemuvoitto, jossa mukana olijat heittäytyivät täysillä, erityisesti nuorisotyö.

”Vuosien aikana syntyivät mm. KotkaArt, yhteisötalo Messi, Haukkavuoren näkötornin kesäkäyttö, pyöräpaja, kumppanuustalo Viikari, Toivo Pekkasen koulun erilaiset ryhmät ja romanikahvila Cafe Rom.  Nuorisotyöllinen näky on kohtaamisten hakemista eri sukupolvien välillä. Hyvä kaupunki syntyy erilaisuuden kirjosta ja yhdessä tekemisestä”, Leena korostaa.

Yksi merkityksellinen tavoite oli moniammatillinen yhteistyö, josta syntyi mm. Kotka Ohjaamo, Mielessä tuulee -viikko ja liikkuva Walkers-toiminta.

”Tunteminen ja arvostus toisen ammattilaisen työtä kohtaan voi syntyä vain vuorovaikutuksessa ja yhteisten tavoitteiden kirkastamisessa. Vieläkin sydän läikähtää, kun muistelen kaikkia yhteisessä työssä mukana olleita ammattilaisia. Kaikille yhteinen tahto oli asukkaiden hyvinvointi ja onnellinen elämä, ei oma organisaatio tai titteli”, vuonna 2020 Kotkan jättänyt ja Pertunmaalle kunnanjohtajaksi siirtynyt Leena Ruotsalainen muistuttaa.

Pirjo Lamminahon alku osui erikoiseen aikaan

Nykyisin Kotkan nuorisotoimenjohtajan virkaa hoitaa Pirjo Lamminaho, joka aloitti työnsä elokuussa 2020 omien sanojensa mukaan varsin erikoiseen maailman aikaan.

”Koronapandemia oli vallannut koko maailman, ihmisten liikkuminen sekä kokoontuminen oli tiukasti rajoitettua. Edeltäjäni oli siirtynyt toisiin tehtäviin alkuvuodesta, ja perintönä sain tiedostoihin talletettuna huikean määrän materiaalia, yhdessä jaettua siirtymäaikaa meillä ei valitettavasti ollut”, Pirjo kertoo.

Koronapandemian aikana nuorisotyötä määrittelivät mm. hygieniaturvallisuus, rajoitetut ryhmäkoot ja nuorisotilojen sulkemiset. Nuorisotyö oli jo aiemmin sukeltanut toimimaan digitaaliseen ympäristöön. ”Koronan tuomat rajoitteet haastoivat todella miettimään ja toteuttamaan nuorten kanssa tehtävän työn muotoja. Nuorisotyö on aina ollut ajassa elävää ja nopeasti yhteiskunnan ja nuorten tarpeisiin reagoivaa toimintaa. Ketteryys ja kekseliäisyys auttoivat löytämään uusia tapoja ja väyliä nuorisotyön tekemiseen. Nuorisotyö digiloikkasi discordiin, someympäristöön, Youtubeen jne. saadakseen kontaktia nuoriin. Nuorisotyöntekijät lähtivät liikkeelle ulkotiloihin kohdatakseen nuoria terveysturvallisesti. Työ- ja verkostokokouksia pidettiin Teamsin välityksellä. Huoli omasta ja läheisten terveydestä huoletti, mutta myös kasvokkain tekemisen kaipuu nakersi sosiaalisia suhteita”, Lamminaho muistelee noita vaikeita aikoja.

Kolmen vuoden nuorisotoimenjohtajan työkokemuksella Pirjo voi nyt kuitenkin ylpeänä todeta, että kotkalainen nuorisotyö elää vahvasti.

”Pohjan luovat nuorille mm. tutuiksi tulleet avoin nuorisotilatoiminta, retki- ja leiritoiminta sekä Ohjaamon palveluohjaus. Osalle nuorista mielenterveysongelmat, yksinäisyys ja arjenhallinnan ongelmat ovat lisääntyneet, eikä kunnan tiukentunut taloustilanne edesauta palvelujen tuottamista. Nuorisotyö kuitenkin tarttuu haasteeseen ja uudet työmuodot ovat tulleet laajentamaan nuorille suunnattuja palveluja ja lisänneet nuorisotyöllistä otetta. Liikkuva nuorisotyö vakinaistettiin, harrastamisen Suomen mallin kerhotoiminta lähti toiselle toimintakaudelle ja koulunuorisotyö aloitti toimintansa. Kauan toivottu ja odotettu skeittihalli avasi ovensa ja mopopajan toiminta käynnistyi. Tämä kaikki on saatu aikaan vahvalla yhteistyöllä eri toimijoiden kanssa”.

Nuorisotyö on Pirjo Lamminahon mukaan vahvan ikäsensitiivistä toimintaa, jossa nuoruutta arvostetaan ja lasten sekä nuorten osallisuutta vahvistetaan.

”Nuorten osallisuus toteutuu jo perinteisessä nuorisovaltuustotoiminnassa. Lasten vaikuttamistoimintaa on lähdetty kehittämään lapsilähtöisesti. Kotkan kaupungin osallistuvassa budjetissa nuoret ovat ideoineet ehdotuksia, jotka ovat menestyneet hyvin äänestyksissä. Näistä esimerkiksi Meripäivien nuorten konsertti, jossa Käärijä esiintyi, oli huikea suksee”.

Pirjo Lamminaho muistuttaa, että Kotkan nuorisotyössä keskeinen voimavara ovat ammattitaitoiset, motivoituneet, sitoutuneet ja näkemykselliset työntekijät.

”Työyhteisön hyvinvointi ja kannustava työilmapiiri ovat merkittäviä tekijöitä menestyksekkääseen työstä suoriutumiseen kotkalaisten lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Näillä edellytyksillä on hyvä jatkaa Kotkan arvojen mukaisesti;

Reiluus – Tasa-arvoisesti, kestävästi ja kotkalaisella asenteella.

Rohkeus – Innostuen, uskaltaen ja uudistuen.

Rakkaus – Kotiseudusta ja sen ihmisistä välittäen, ilon kautta!