Vaka-Blogi: Lukulokakuu
Julkaistu 10.10.2023 Kirjoittajalta Pia EskolaLokakuun blogin kirjoittaja on Pia Eskola, joka toimii varhaiskasvatuksen kehittämissuunnittelijan tehtävässä. Tässä tehtävässä hän on tavallisesti julkaisemassa muiden kirjoittamia blogeja. Lukulokakuu synnytti tarpeen tuottaa blogiteksti itse. Lukemisesta on kertynyt Pialle monia miellyttäviä muistoja, joihin voit tutustua blogia lukemalla.
Muistatko vielä lapsuuden lempisatusi tai -tarinasi? Saatko mieleesi henkilön, kuka tarinan sinulle kertoi? Lempikirja ja sen kansi tai kirjan kuvia pystyt varmasti kuvailemaan. Ehkä mieleen palautuu paikka, missä kuulit tarinan tai sadun sekä millaisia tuntemuksia tilanne sinussa kuulijana herätti. Satu on saattanut elää mukana leikeissäsi antaen ideoita myös piirtämishetkiin tai legorakenteluun.
Lukutaidon myötä samankaltaisia muistoja olet saattanut saada itse luetuista kirjoista. Kirjoja lukemalla olet avartanut kokemuksiasi ja kokenut monenlaisia tunteita. Sadut, tarinat ja kertomukset laajentavat sinun ja myös minun tavallisen arkemme tuttua ympäristöä mielikuvamaailmoilla. Voimme päästä kurkistamaan meille aivan vieraaseen arkitodellisuuteen. Kirjoja lukemalla saatamme kokea sellaisia ilon, surun, jännityksen tai pelon tuntemuksia, joita ei omassa elämässä ole vielä tullut kohdattua. Nämä kokemukset tavoittavat meidät tavallisesti omassa tutussa ja meille turvallisessa ympäristössä esimerkiksi lomalla aurinkotuolissa maaten tai päiväkotipäivän jälkeen sisaren kainalossa köllötellen.
Itse muistan yhden ensimmäisistä lempikirjoistani, joka kertoi virtahepoperheestä. Kuvakirjan päähenkilönä oli yksi perheen virtahepolapsista. Hän ei ollut samanlainen vesipeto kuin muut perheenjäsenet tai kuten tavallisesti virtahepojen kuului olla. Pikkuhipon tarina erilaisuudesta ja uimaan opettelusta ilmeisemmin puhutteli, koska kirjaa luettiin niin paljon, että lukijoissa oli aistittavissa jo ajoittaista kyllästymistä. Kuvakirjan tekijä oli ranskalainen ja sen oli suomentanut Outi Valli. Alakouluvuosilta mieleen on jäänyt Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut -kirja. Kirjaa luki meille luokanopettaja tunnelmallisessa puukoulussa, joka talvisin lämpeni pönttöuuneilla ja järjestäjä kilkutti puuvartista kelloa välitunnin päätteeksi. Ehkä koulumiljöö vielä ruokki kirjassa vallinneen satumaailman taianomaisuutta. Myöhemmin olen ostanut kirjan itselleni ja lukenut sitä nuoremmille. Onneksi vielä yläkoulussa sain jakaa kokemuksen yhteisistä lukuhetkistä, kun äidinkielen opettajamme luki meille Sir Arthur Conan Doylen kirjoittaman Sherlock Holmes -romaanin Baskervillen koira. Luokkamme oli hyvin eläväinen ja opettajat olivat kanssamme ajoittain pulassa. Muistikuvani on, että kirjanlukuhetken aikana keskityimme aina kuuntelemaan. Tai ehkä salapoliisitarina vei mennessään ja taustahälinälle ei ollut enää tilaa.
Tiesitkö, että parhaillaan on menossa Lukulokakuu? Lukukuukautta ovat erityisesti viettämässä Kotkan kaupungin kirjasto, lastenkulttuuri ja varhaiskasvatus sekä heidän yhteistyökumppaninsa. Teemakuukautta on vietetty jo muutamana edellisenäkin vuotena. Lukukuukausi tarjoaa syksyisiin päiviin mielenkiintoista tekemistä meille kaikille. Lukulokakuussa on tapahtumia lapsiperheille, varhaiskasvatuksen lapsille ja henkilöstölle sekä koululaisille. Lisäksi kukin voi itse terästäytyä viettämään aikaa kirjojen parissa tai rohkaistua kertomaan tarinoita ystäville ja perheenjäsenille.
Varhaiskasvatus toivoo, että lukulokakuu auttaa näkemään yhteisten lukemis- ja kuulemiskokemusten merkityksen siihen osallistuville. Lukemista voi rikastuttaa erilaisilla ilmaisun tavoilla kuten musiikilla, draamalla tai kuvataiteella. Digivälineet mahdollistavat jopa lisätyn todellisuuden hyödyntämisen tarinoiden ja satujen rinnalla. Varhaiskasvatuksen toiveena on, että mahdollisimman moni lapsi, vanhempi ja varhaiskasvatuksen ryhmä tarttuu kirjoihin, pääsee mukaan tarinoiden kerrontaan, saa eläytyä sadun ja mielikuvituksen maailmaan. Lukulokakuussa lapselle voi tarjota tilaisuuden kertoa satu, joka kirjoitetaan ylös paperille tai nauhoitetaan talteen. Nämä kaikki kokemukset kartuttavat kuinkin omia satujen, kirjojen, tarinoiden ja mielikuvituksen polkuja, joille toivotaan pitkää ja polveilevaa tulevaisuutta myös lukulokakuun ulkopuolella.