Edes suojatie ei kevennä autoilijoiden kaasujalkaa

Liikenneturva tutkasi autoilevien nopeuksia suojateillä koulujen läheisyydessä 30 km/h nopeusrajoituksen alueella viime toukokuussa. Tulokset ovat karut. Useampi kuin viisi kuudesta kuljettajasta ajoi suojatielle ylinopeutta. Joka neljännellä ylinopeutta oli yli 11 km/h. Liikenneturva peräänkuuluttaa ryhtiliikettä ratin taakse: jokaisen kuljettajan on syytä ottaa koulujen alku herätyksenä tarkastella omaa käyttäytymistä liikenteessä.

Tehokas tapa lisätä suojateiden turvallisuutta on laskea niitä edeltäviä nopeuksia. Se vähentää onnettomuuksia ja lieventää törmäysten seurauksia.
”Suojatieonnettomuuksien seurauksien vakavuuden ratkaisee nopeus. Siinä kohdassa, missä 30 km/h nopeudella ajanut kuljettaja on sekunnin reaktioajan jälkeen jarruttamalla saanut pysäytettyä autonsa, 40 km/h ajaneella on nopeutta vielä reilusti yli kolmekymppiä. Ero on käänteentekevä jalankulkijan turvallisuuden kannalta”, selventää Liikenneturvan suunnittelija Toni Vuoristo.

Kunnat ja kaupungit ovatkin laskeneet nopeuksia kaduillaan. Digiroad-aineistoon perustuva tarkastelu osoittaa, että lähes 28 prosentilla kuntien tiestöstä nopeusrajoitus on enintään 30 km/h. Alennettujen nopeusrajoitusten toimivuus perustuu siihen, että rajoituksia myös noudatetaan. Liikenneturvan viidessä kaupungissa kevätlukukauden ollessa käynnissä tekemät seurannat osoittavat, että suurin osa suomalaiskuljettajista ei nopeusrajoitusten noudattamisesta piittaa edes koulujen lähellä kulkevalla tiellä.

”Tulosta ei voi kaunistella mitenkään. Yksittäinen kuljettaja ei perustellusti voi asettaa itselleen muita korkeampaa rajoitusta. Ylinopeutta ajaessaan kuljettaja tekee tietoisen päätöksen rikkoa yhteisiä sääntöjä ja lisätä erityisesti muiden, tässä tapauksessa lasten, turvattomuutta”, Vuoristo kiteyttää.

Turvallisen tuntuinen koulutie lisää lasten kävelyä ja pyöräilyä

Liikenneturvan toimitusjohtaja Pasi Anteroinen on huolissaan kehityksestä, jossa aikuiset sivuuttavat nopeusrajoitukset ja lisäävät liikenteen turvattomuutta – ajattelemattaankin.
”Vaikka onnettomuutta ei tapahdu, auton peltikuoren ulkopuolella pieneltäkin tuntuvat nopeuden ylitykset voivat lisätä tuntua liikenteen turvattomuudesta. Erityisesti tämä korostuu koululaisten kohdalla. Lapsen näkökulmasta autojen vauhti, kiihdytykset tai äkkijarrutukset voivat saada koulutien tuntumaan pelottavalta”, Anteroinen summaa.
Koulumatkan kulkeminen jalan tai pyörällä on yksi tapa lisätä liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta lapsen päivään – ja vastata liikkumattomuuden haasteisiin. Koettu turvallisuus vaikuttaa kuitenkin suoraan liikkumisvalintoihin.
”Haluaako lapsi mennä kouluun omin voimin liikkuen vai pyytääkö autokyytiä, koska koulumatka pelottaa kaahaavien aikuisten takia? Myös vanhempi voi kyyditä turhan herkästi, jos kantaa huolta kanssa-autoilevien nopeuksista”, Anteroinen havainnollistaa ja jatkaa.
”Lähtökohtaisesti koulumatkat Suomessa ovat varsin turvallisia ja lasten tilanne itsenäisen liikkumisen kannalta on kansainvälisesti vertaillen hyvä. Tätä meidän on syytä vaalia ja tukea kaikin mahdollisin keinoin. Turvallinen ja turvallisen tuntuinen koulumatka on arvo, josta meidän tulee yhteiskuntana pitää kiinni.”