Sateenkaaripolku Merikeskus Vellamon näyttelyissä

Vuosi 2021 oli tärkeä merkkivuosi sateenkaariyhteisölle. Tällöin oli kulunut 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisten tekojen rangaistavuus poistettiin Suomen rikoslaista. Kuluneiden vuosikymmenien aikana tapahtunut yhteiskunnallinen asennemuutos ei ole kuitenkaan välttämättä näkynyt museoiden toiminnassa.

On edelleen tavallista, että museonäyttelyjä rakennetaan heteronormatiivisesta näkökulmasta eikä näyttelyesineitä kuvailtaessa muisteta kertoa niihin yhtä lailla liittyvistä sateenkaarevista teemoista. Merikeskus Vellamo on nyt yhteistyössä Sateenkaarihistorian ystävät ry:n kanssa laatinut näyttelyihinsä sateenkaaripolun, joka nostaa esiin kokoelmiin liittyviä unohdettuja tarinoita.

Polun varrella nähtävistä esineistä ja teemoista on laadittu tekstejä, joissa pyritään tekemään näkyväksi sateenkaarihistorian ja nykykulttuurin yllättäviäkin yhtymäkohtia. Toisinaan kyse on uudenlaisen tulkinnan tekemisestä vanhastaan tutuista asioista. Tutkittuun historialliseen tietoon nojaavat tekstit on koottu vihkoseen, jossa olevan kartan mukaan museokävijä voi näyttelyissä suunnistaa.

Esimerkiksi siirtolaisuudesta ja pakolaisuudesta puhuttaessa on vanhastaan keskitytty perheisiin tai yksittäisiin ihmisiin, jotka ovat lähteneet etsimään työtä, turvaa tai onnea kotimaansa ulkopuolelta. Sateenkaaripolku nostaa esiin Suomesta Kööpenhaminaan ja Tukholmaan muuttaneet homot ja lesbot. Tanska ja Ruotsi sallivat aikuisten väliset homoseksuaaliset teot jo 1930- ja 1940-luvuilta lähtien, kun Suomessa homoseksuaalisuus poistettiin rikoslaista vasta vuonna 1971.

Sateenkaaripolku tarjoaa kävijöille pilkahduksen sellaisesta kulttuurihistoriasta, joka tavallisimmin tunnetaan vain yhteisön sisällä. Sellaisena se ei kuitenkaan siirry osaksi meidän kaikkien yhteistä muistia. Pelkästään suusta suuhun kulkeva tieto myös katoaa helposti, ellei sitä kirjata talteen.