Eläkkeelle iloisella mielellä

Aloittelin työelämässä 1970-luvulla: vuonna 1976 valmistuin laskentatoimen merkonomiksi. Sen jälkeen olen työskennellyt eri puolilla Suomea yleiskonttoristina, muun muassa laskutuksen ja ostoreskontran tehtävissä sekä viennissä ja kustannus- ja kuormituslaskennassa. Töitä on ollut sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Kun tulin Kotkan kaupungin henkilöstöasioiden yksikköön, en ollut juurikaan tehnyt henkilöstötyötä. Sitäkin enemmän olin perehtynyt järjestelmiin ja tietotekniikkaan, jotka ovatkin olleet olennaiset sisällöt nykyisessä tehtävässäni henkilöstöpalvelusihteerinä.

Mikä on muuttunut työelämässä sitten 1970-luvun? Nyt taaksepäin katsoessa valtava muutos on syntynyt tietotekniikan kehityksestä.  Muutamia esimerkkejä aiemmista työtavoista ja -menetelmistä: Kauppaoppilaitoksella harjoiteltiin laskukoneen käyttöä käsin veivattavalla koneella. Kotkan kaupungin sähkölaitoksella kirjoitin laskuja Isolla mustalla Remingtonilla, kirjoittaessa isoja kirjaimia piti painaa shift-näppäintä kaikin voimin. Sähköisiä kirjoituskoneita ei kesätyttö saanut käyttää.

Työn eteneminen oli nykypäivään verrattuna todella hidasta. Esimerkiksi tiedon tallentaminen tehtiin jonkun muun toimesta, joten tieto oli kirjoitettava käsin selkeästi. Siltä ajalta on jäänyt siisti käsiala.

Erään huonekalutehtaan pääkonttorissa työskennellessäni käytin ensimmäisen kerran tietokonetta (PC:tä), vuosi oli 1982. Työpaikalla oli tuolloin kolmen koneen verkko, joista yhtä konetta minä käytin. Muut tallennuslaitteet olivat koko pöydän kokoisia ja kaikki tulosteet tulivat matriisikirjoittimille, jotka pitivät kamalaa meteliä.

80-luvun lopulla työskentelin pienessä rekisteritoimistossa. Silloin väestörekisterikeskusta sähköistettiin aluksi ”neljä toimistoa vuodessa”. Jos tämä tahti olisi todella toteutunut, ei taidettaisi olla maalissa vieläkään. Kaiken kaikkiaan tahti uudistumisessa on kiihtynyt – ja toisaalta tuo edellä kuvattu ”hidas aika” on yllättävän lähellä, vain muutaman vuosikymmenen takana.

Nykytyö on kiireisempää, myös joskus stressaavaa. Toisaalta monia turhalta ja hitaalta tuntuvia vaiheita on nyt jäänyt pois. On ollut mielenkiintoista nähdä ja kokea kehitystä. Mielestäni isossa kuvassa on menty parempaan suuntaan.

Nyt eläkkeen kynnyksellä keskityn päivittäisiin töihin enkä juuri mieti tulevaa aikaa. Ajatus eläkkeelle jäämisestä tuntuu ehkä jopa hieman epätodelliselta. Ainakin aluksi aion ottaa rennommin, lukea kirjoja ja käydä lenkillä koirieni kanssa. Yksi pienoismalli (purjelaiva) kyllä odottaa valmistumistaan ja sen olen luvannut itselleni eläkkeelle jäätyäni tehdä valmiiksi.

Mitä vinkkiä voisin antaa seuraajalleni? Mielenkiintoa kaikkea kohtaan tarvitaan! Työ koostuu monista erilaisista asioista. Kannattaa olla itseohjautuva. Itseohjautuvuus on vahvuus ja taito, jota työelämässä monissa tilanteissa tarvitaan.

Riitta Asplund on Kotkan kaupungin henkilöstöpalvelusihteeri, joka on jäämässä eläkkeelle 1.8.2021.

Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa

• Facebook
• Twitter
• LinkedIn

Tietoa kirjoittajasta

Anna Vanhala

Työntekijäkokemuksista, ihmisistä ja liikunnasta innostuva paluumuuttaja. Henkilöstösuunnittelijan työ on monipuolista työhyvinvoinnin ja osaamisen tukemista sekä välillä hallinnollista puurtamistakin.

Muut julkaisutkirjoittajalta: Anna Vanhala