Höllää, pöllö, höllää

Lauantai-aamupäivä, imuroin. Lapsi leikkii ja kuuntelee lastenlauluja. Imuroidessani mietin, montako pöytäkirjaa jäi rästiin viime viikolta, olikohan kalenteri taas täynnä palavereja koko ensi viikon… Huomaan olevani hieman ärtynyt. Imurointi tuntuu rasittavalta puuhalta. Havahdun kuuntelemaan kaiuttimissa soivaa musiikkia

 ”…Höllää pöllö, höllää

Muista hellittää

Muuten elämästä ilo häviää…”

 Laulussa kerrotaan ahkerasta pöllö-linnusta. Mutta jotenkin tuntuu, että laulun tekijät viittaavat myös johonkin muuhun. Ainakin minuun laulu osui niin. Höllää pöllö, höllää!

Työelämä ja työt vievät niin nopeasti mukanaan. On paljon asioita käsiteltävänä, ongelmia ratkottavana. Työ on mielenkiintoista, suunnitelmia tehdään paljon ja usein ne vievät aikaa enemmän kuin arveltiin. Ja kuten pöllö-laulussa todetaan, niitä viilataan vielä illalla. Onneksi minun työssäni ongelmat ovat kuitenkin maanläheisiä ja konkreettisia. Pöllö miettii esim. mikä aikamatkailuun on paras väline? Siihen minusta ei olisi.

Työelämässä on opittava siihen, että osaa itse rajata työtään. Höllätä. Vaikka työtä on paljon, arkeen täytyy mahtua myös muuta kuin työtä. Sitä ei kukaan kiellä, eikä kukaan vaadi meitä tekemään töitä ylen määrin. Hommat jäävät joskus kesken, niitä jatketaan huomenna tai ensi viikolla tai ensi kuussa. Se meidän täytyy sallia ja kestää, myös itse.

”…Ei ahkerinkaan aina jaksa pinnistää

Höllää pöllö, höllää

Käännä kylkeä

Kun nukkunut oot tarpeeksi, jaksat leikkiä…”

Olen ennenkin todennut, että päiväkodeissa oppii (työ)elämän perussääntöjä (kuten älä kiusaa muita, älä puhu toisten päälle, älä sotke toisten leikkejä (töitä), älä syö muiden eväitä jne.). Kaikki tietävät, että lasten suusta kuullaan totuus. Ja nyt tajuan, että lastenlauluihin on kirjoitettu sisään tärkeitä elämän perusohjeita. Nukutaan, niin jaksetaan. Tehdään välillä jotakin muuta kuin työtä ja vaikka leikitään. Etsitään se tasapaino, että arkeen mahtuu kaikkea.

Höllää pöllö, höllää! Arvelen, että tätä joudun hokemaan itselleni jonkin aikaa ennen kuin opin….

Kirjoittaja Minna Uusitalo on Kotkan kaupungin henkilöstöjohtaja

Tekstissä esitetyt sanat ovat Höllää pöllö -nimisestä laulusta, jonka esittää Pikku Papun Orkesteri (sanoitus: Liisa Kallio; sävellys: Janne Ali-Vehmas).

Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa

• Facebook
• Twitter
• LinkedIn

Tietoa kirjoittajasta

Anna Vanhala

Työntekijäkokemuksista, ihmisistä ja liikunnasta innostuva paluumuuttaja. Henkilöstösuunnittelijan työ on monipuolista työhyvinvoinnin ja osaamisen tukemista sekä välillä hallinnollista puurtamistakin.

Muut julkaisutkirjoittajalta: Anna Vanhala