Kaakkois-Suomen asemaan EU-alue- ja rakennepolitiikassa tarvitaan muutos

Koronakriisissä kamppailevat Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson maakunnat ja alueen kaupungit vetoavat yhteisessä kirjeessä valtioneuvostoon. Maakunnan liittojen ja kaupunkien lähettämässä kirjeessä esitetään muutoksia Kaakkois-Suomen asemaan EU:n rakennerahastopolitiikassa. Nelikohtaisessa listassa vaaditaan mm. sitä, että EU:n ulkorajaan rajoittuvat Etelä-Karjala ja Kymenlaakso pitää nostaa valtiontukialueeksi I. Nykyisin ykkösalueeseen kuuluu kokonaisuudessaan Itä- ja Pohjois-Suomi. Kaakkois-Suomessa sijaitsevat Suomen tärkeimmät Venäjän vastaiset tulli- ja raja-asemat: Nuijamaa, Vaalimaa, Imatra ja Vainikkala, joiden liikenne on nyt hiljentynyt.

EU:n ulkorajan sulkeminen koronakriisin seurauksena on dramaattinen isku koko Kaakkois-Suomelle. Pelkästään Etelä-Karjalassa kulutuskysynnästä häviää noin miljoona euroa päivässä. Koronakriisi vaikuttaa negatiivisesti myös Kymenlaaksolle tärkeään logistiikan toimialaan. Konttien saatavuudesta johtuvat ongelmat näkyvät jo nyt HaminaKotkan sataman liikenteessä.

Kaakkois-Suomi on jo vuosia kärsinyt myös EU:n ja Venäjän välisistä talouspakotteista. Rakenteelliset haasteet, mm. alhainen työllisyysaste, vähenevä väestökehitys ja laimea yritysperustanta, ovat leimallisia piirteitä sekä Etelä-Karjalassa että Kymenlaaksossa.

Etelä-Karjalan liitto, Lappeenrannan ja Imatran kaupungit sekä Kymenlaakson liitto, Kouvolan, Kotkan ja Haminan kaupungit odottavat valtioneuvostolta toimenpiteitä, joilla luodaan edellytyksiä erittäin vakavasta kriisistä toipumiseksi ja elinvoiman vahvistamiseksi Kaakkois-Suomessa.

Toimenpide-esitykset valtioneuvostolle osana EU-ohjelmakauden 2021–2027 valmistelua:

1. Rakennerahastojen kansallisessa varojen jaossa ja rakennerahasto-ohjelman 2021–2027 sisällöissä tulee huomioida aluekehityksen todellinen tilanne ja koronakriisin jälkihoito. Rahoitusta tulee voida kohdentaa rajamaakunnissa, Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa, pk-yritysten kasvuun ja investointeihin vaikuttaviin liikenne- ja logistiikkainvestointeihin (ml. digitaalinen saavutettavuus) ja muihin toimintaympäristöinvestointeihin Itä- ja Pohjois-Suomen tavoin.
2. Suomen tulee määrätietoisesti vaikuttaa EU:n valtiontukialuekartan määrittelyyn siten, että EU:n ulkorajaan rajoittuvat Etelä-Karjala ja Kymenlaakso nostetaan valtiontukialueeksi I, johon nykyisin kuuluu kokonaisuudessaan Itä- ja Pohjois-Suomi.
3. Kaakkois-Suomi – Venäjä -Interreg-ulkorajaohjelman 2021–2027 rahoitustason tulee nousta nykytasosta, ja Suomen varautua ohjelman osarahoitukseen 1/3 osuudella kokonaisrahoituksesta. Loput kokonaisrahoituksesta jakautuisivat tasan EU:n ja Venäjän kesken.
4. Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston varoja tulee kohdentaa Kaakkois-Suomeen tukemaan hiilineutraaliin yhteiskuntaan siirtymistä.

Kaakkois-Suomen maakuntien kirjeessä vedotaan Lissabonin sopimukseen sekä valtiontuen suuntaviivoihin. Molemmissa tunnistetaan rajaseudut alueina, joihin kiinnitetään erityistä huomiota niin koheesiopolitiikassa kuin valtiontukialueina.
EU-ohjelmakaudella 2007–2013 pääosa Etelä-Karjalasta ja osia Kymenlaaksosta olivat korkeamman valtiontuen aluetta. Nykyisellä kaudella (2014 – 2020) koko Kaakkois-Suomi on tippunut alhaisimman tukitason alueeseen. Se on näkynyt yritysten heikkona investointiaktiivisuutena ja heijastunut myös maaseutuohjelman toimeenpanoon.

Rajamaakunnista vedotaan nyt valtioneuvostoon painokkaasti, että Suomi hyödyntäisi EU-politiikan välineistöä. Rakennerahastovaroilla voitaisiin luoda edellytyksiä elinkeinorakenteen uudistumiselle, työllisyydelle ja alueen hyvinvoinnille Kaakkois-Suomessa koronaepidemian jälkeen.

Kymenlaakson logistinen asema merkittävä

Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö korostaa, että Kymenlaakson maakunnan logistinen merkitys on koko valtakunnalle erittäin merkittävä.
”Erityisesti Suomen suurimman yleissataman, HaminaKotka Satama Oy:n, sekä satamasidonnaisen teollisuuden ja kaupankäynnin edellytykset sekä tulevaisuuden investoinnit tulee turvata tasapuolisesti samoilla ehdoilla ja edellytyksillä kuin muilla Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla”, Sirviö korostaa.