Elokuun vakablogi: Eskarimuistoja
Julkaistu 12.08.2024 Kirjoittajalta Jari Laitinen
Taas on se aika, kun uudet eskarilaiset aloittavat esikoulun. He ovat alussa hiljaisia ja jännittyneitä, vähän ajan päästä rohkaistuneita ja äänekkäitäkin. Me esikoulun aikuiset mietimme, miten saamme vuoden hyvin käyntiin, niin että jokainen löytäisi oman paikkansa. Miten saisimme lapset innostumaan uuden oppimisesta? Miten opettaisimme niin, että nekin lapset oppisivat, joille oppiminen on jostain syystä vaikeaa? Mitä sellaista tekisimme, minkä lapsi muistaisi vielä aikuisenakin?
Mitä esikoulusta on jäänyt lapsille mieleen? Kysytään ensiksi niiltä, jotka ovat päättämässä esikoulua. Tärkeintä on ollut leikki ja kaverit. Ja se, kun kaverit ovat hakeneet mukaan leikkiin!
On opittu matikkaa, kirjaimia ja viikonpäivälaulu. Keinuttu, käyty uimahallissa ja jouluna paistettu pipareita. Ja aikuisten kanssa on ollut mukava tehdä erilaisia juttuja.
Mitä on jäänyt mieleen nelosluokkalaisille? Niille, jotka ovat tulevana vuonna nykyisten eskarilaisten kummeja. Ja jotka odottavat vähän jännittynein ilmein ulkoilemaan tulevia eskarilaisia. Jotkut ottavat eskareita reppuselkään. Osa pääsee mukaan jalkapallopeliin ja maalintekopaikkoja ilmaantuu kuin tyhjästä. Mielessä on ajatus, ”onkohan tämä minun tuleva kummioppilaani?”
Heillekin on päällimmäisenä jäänyt mieleen leikki ja kaverit. Eskarivuosi taitaakin olla viimeinen vuosi, kun leikkiin on järjestetty varta vasten aikaa. Muistissa ovat metsäleikit, nukkekotileikit, pikkuautoleikit ja Pokemon-kortit. Mieleen on jäänyt Salaisen maan kertomukset Kisu Pikkukuusta. ”Luettehan te vielä eskareille Kisu Pikkukuusta?” Kirjaimia, aakkosia ja lukemista opittiin. Lepohetkistä ei pidetty ja jotkut riidatkin ovat jääneet ikävinä asioina mieleen.
Missä ovat muistot niistä hienoista elämyksistä, joita me aikuiset järjestimme? Ruokailut ulkona, riippumatot ja Trangia-retket? Ehkä ne palautuvat mieleen, kun lapset ovat vanhoja harmaahapsia. Ja kun lähimuisti pettää mutta lapsuusajan muistot kirkastuvat. Toivottavasti silloin tulee mieleen jokin elämys ja lämmin muisto. Aikuisen kannustava katse tai lausahdus. Tai lämmin syli. Tai vaikka hetki riippumatossa, kun linnut lauloivat ja tuuli keinutti mattoa.
Blogin on kirjoittanut varhaiskasvatuksenopettaja Heini Tast, Otsolan esiopetus
