Vakablogi: Vakamaailmaa joogisin ja läsnäolevin silmin

Julkaistu 09.02.2024 Kirjoittajalta Jari Laitinen

Helmikuun vakablogin on kirjoittanut Elina Raaska. Elina toimii yrittäjänä, joogaopettajana, kouluttajana, muutosvalmentajana ja hoitajana. Elinan perheeseen kuuluvat ” kolme lasta; 20, 18 ja 15-vuotiaat, esikoinen on jo lentänyt pesästä ja keskimmäinenkin pakkailee jo kamoja ja räpistelee siipiään” sekä kolme kissaa. Työn ohella Elina ehtii myös harrastaa joogaa, kuntosalilla käyntiä ja keramiikkaa. Varhaiskasvatukseen hän on tutustunut tehdessään sijaisuuksia päiväkodeissa.

Aloitin viime vuoden marraskuussa tekemään sijaisuuksia Kotkan vaka-maailmassa. Olen aiemmin tehnyt yrittäjyyteni ohella luokanopettajan sijaisuuksia ja nyt tuntui siltä, että minulla olisi paljon annettavaa erityisesti alle kouluikäisille lapsille, pienille ihmeille. Olen tehnyt sijaisuuksia nyt omien töiden hiljaisemmalla kaudella ja kokenut sen hyväksi kombinaatioksi oman työn kanssa. Tulevaisuudessa olen harkinnut myös työnohjaajan koulutusta ja omassa työssäni kannattelenkin työyhteisöjä erilaisten tyhy-palveluiden merkeissä. Ajatuksena oli sijaiseksi ilmoittautuessani myös, että minusta voisi olla raikkaana tuulahduksena iloa myös vakan eri työyhteisöille.

Tykkään itse kuntarekryn digitaalisesta helppoudesta; sivuille on helppo merkitä itselle ne päivät, jolloin on käytettävissä ja loppuvuodesta sainkin aina niiden päivien aamuina puhelun eli kutsun töihin. Keikkaa soittavat ammattilaiset Laura ja Mia ansaitsevat kiitoksen; he nimittäin herättävät aamuisin hyvin lempeällä tyylillä. Lisäksi sain heiltä alussa hyvin tärkeän ja informatiivisen puhelun ennen keikkatöiden alkua.

Olen kuljettanut ja kuljetan mukanani Tiina Jokirannan lausumaa lausetta minulle: ”Täällä vakassa meillä on tavoitteena, että kaikilla olisi kiva päivä”. Se kiteyttää timanttisesti sen mikä on tärkeintä vakatyössä. Ajatukseni alusta asti on ollut, että haluan olla ihanille pienille läsnä 100% ja sitä läsnäoloa olen todella saanut sijaisena harjoittaa.

Ensimmäisestä päivästä asti olin riemuissani ja jopa epäuskoinen; saan leikkiä, ulkoilla, pitää huolta, ruokkia, nukuttaa, ottaa syliin vastaherääviä silmät ristissä ja hiukset pörröllään olevia söpöläisiä, auttaa pukemisessa ja riisumisessa, lukea, askarrella ja tästä maksetaan vielä palkkaa! Oma yrittäjän työni on pääosin yksin tekemistä, paljon suunnittelua, luovaa työtä hiljaisuudessa joten vaihtelu todellakin virkistää; sijaisena ympärillä on aina muita aikuisia ja työtä tehdään yhdessä. Sijaisena pääsee myös näköalapaikalle katsomaan millaisia työyhteisöjä ja yhteishenkiä tästä kaupungista vakakentältä löytyy.

Työhyvinvoinnissa on yleisesti omasta mielestäni juuriltaan kyse yksilön omasta hyvinvoinnista – miten hyvin hän tuntee itsensä, vahvuutensa, rajansa, kehonsa ja sen viestit ja millaisia tekoja hän tekee oman hyvinvoinnin eteen omassa arjessaan. Jokainen tuo itsensä ja energiansa työpaikalle ja siitä syntyy työyhteisö. Toki työyhteisön hyvinvointiin vaikuttaa suuresti johtaminen. Olen tavannutkin myös hyvin empaattisia ja läsnäolevia päiväkodin johtajia lyhyen sijaisuuden aikanani.

Itseäni kiinnostaa valtavasti ja pohjattomasti ihminen kokonaisuutena ja olenkin kysellyt paljon vakassa työskenteleviltä ammattilaisilta asioita. Olen kuullut, että välillä on haastavaa tehdä sitä tärkeintä eli läsnäolevaa lasten kanssa olemista, kun hallinnollisiin töihin saattaa mennä enemmän aikaa kuin ennen. Ihannetilanteessahan voimavaroja ja resursseja olisi kaikilla vakassa työskentelevillä aikuisilla niin paljon, että lapsi tulee kohdatuksi, sylitellyksi ja hellitellyksi päivittäin.

Takaisin lapsiin eli kaikkein tärkeimpiin – he ovat syy miksi tätä sijaistyötä teen ja haluan omien töideni lomassa jatkaa. Olen itse tehnyt valtavasti työtä itseni ja oman henkisen kasvun kanssa viimeisen kymmenen vuoden aikana ja ylpeästi koen, että siitä lähtökohdasta pystyn olemaan erityisen lempeä, empaattinen, luotettava ja läsnäoleva vaka-sijainen. Itselläni on myös erilaiset voimavarat olla läsnä, kun vain vierailen alalla ilman, että työ muuttuu rutiiniksi. Saan tietyllä tapaa kirsikan kakun päältä ja voin upota sinne läsnäolon lumoukseen. Tästä perspektiivistä sijaistyö on hyödyksi ja iloksi ihan kaikille.

Olen saanut tavata omistautuneita, innostuneita ja kutsuma-ammatissaan toimivia vaka-ammattilaisia sijaisuuksieni aikana, jotka sekä hellittelevät, sylittelevät, paijaavat ja ovat läsnä pienille isänmaan toivoillemme, että keksivät innovatiivisia ja pedagogisia oppimisen hetkiä pienille. Mutta ennen kaikkea; olen saanut tutustua mitä upeimpiin pikkupersooniin, jotka vasta muodostavat käsitystään tästä maailmasta ja itsestään. Heidän kanssaan aika lentää ja vain mielikuvitus on rajana! Mikä etuoikeus saada sukeltaa heidän maailmaansa ja pitää myös oma sisäinen lapsi myös siten läsnä! Lapsista tarttuu ilo, into ja elämänjano!

Kiitos Kotkan vaka

Sinua saattaisi kiinnostaa