Uuden alku – turvassa

(Kirjoittaja: Juha Voima, rehtori)

Ensimmäinen päivä. Tätä olen odottanut jo pitkään. Innostusta, jännitystä, olen uuden edessä. Ympärillä paljon uusia kasvoja. Osan saatan tuntea, osan olen ehkä jossain nähnyt, moni täysin vieraskin. Jännittää, mutta se kuuluu asiaa, näin minulle on sanottu. Perheeni ja tuttavani ovat muistelleet omia ensimmäisiä päiviään ja kertoneet omista kokemuksistaan.

Olen onneksi valmistautunut tähän hetkeen, saanut kokemusta ja koulutusta – jo ainakin vuoden, olinhan viime vuoden opiskelemassa, eskarissa. Nyt olen uusi 1.-luokkalainen ja opiskelustani huolimatta uuden alussa. Minulla on jo paljon taitoja, mutta paljon minun täytyy vielä oppiakin.

Onneksi minun ei tarvitse tehdä sitä yksin. Voin luottaa siihen, että minulla on muita ihmisiä ympärilläni. Ihmisiä, jotka jo osaavat ja ovat valmiita auttamaan silloin, kun apua tarvitsen. Ihmisiä, jotka ovat valmiiksi miettineet, miten minua tuetaan tänä päivänä, ensi viikolla, ensi kuussa, tämän syksyn aikana ja siitä eteenpäin, jotta voin löytää paikkani ja kasvaa täyteen mittaani tai siitä ylikin. Koulussa näitä ihmisiä kutsutaan opettajiksi ja ohjaajiksi. He ovat luvanneet perehdyttää minut kaikkeen tarpeelliseen ja myös vähemmän tarpeelliseen.

Katson ympärilleni. Näen aikuisia ja eri-ikäisiä oppilaita. Jokainen heistäkin on joskus ollut tässä tilanteessa. Osa sen ehkä muistaa, osa ei välttämättä. Minä haluan tulla osaksi tätä joukkoa. Haluan, että minua autetaan, jos apua tarvitsen. Haluan, että minä voin täyttää oman paikkani mahdollisimman hyvin. Haluan, että minäkin olen joskus kuin tuo iso 5.-luokkalainen, joka varmasti osaa jo kaiken. Mutta en voi hypätä siihen suoraan. Siihen tarvitsen muita.

Ennen kaikkea haluan, että saan olla turvassa näiden ihmisten keskellä ja kanssa. En turvassa haasteilta ja epäonnistumisilta, vaan turvassa niiden kohdatessa. Turva syntyy minulle siitä, että voin luottaa ympärilläni oleviin ihmisiin ja siihen, että he luottavat minuun ja haluavat minulle hyvää, sillä turvassa uskallan kysyä ja näyttää myös heikkouteni. Silloin voin luottaa siihen, että jos eksyn, joku tulee ja ottaa minua kädestä kiinni ja auttaa minua eteenpäin. Ei tee puolestani, vaan auttaa minua tekemään itse, jotta osaan ensi kerralla paremmin. Itse lupaan yrittää parhaani, olla valmis oppimaan ja hoitaa oman osuuteni mahdollisimman hyvin.

Tämän tekstin lukijoiden 1.-luokan aloituksesta lienee jo useampi vuosi. Uuden alussa voi kuitenkin olla lukijoista useampikin ja moni on varmasti heitä, jotka ovat niitä turvan tuojia ja luojia.

Turva ei synny itsestään, vaan se luodaan tietoisella toiminnalla ja konkreettisilla käytänteillä – perehdytyksellä. Toimiva perehdytys ei ole vain esihenkilön vetämää ensimmäisen päivän tapaamista ja toimivaa perehdytyskansiota. Perehdytys on koko työyhteisön asenne ja tapa toimia uusien (ja vanhojenkin) työntekijöiden rinnalla alussa ja lopussa ja siinä välillä. Tapa, joka luo psykologisen turvan, jossa perehdytettävä uskaltaa muuttua perehtyjäksi vahvuuksineen ja heikkouksineen. Tapa, jossa kaveria ei jätetä yksin, sillä oppiminen ja onnistuminen kasvaa turvasta ja turvassa.

Kirjoittaja Juha Voima on kotkalaisen Mussalon koulun rehtori.

Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa

• Facebook
• Twitter
• LinkedIn

Tietoa kirjoittajasta

Anna Vanhala

Työntekijäkokemuksista, ihmisistä ja liikunnasta innostuva paluumuuttaja. Henkilöstösuunnittelijan työ on monipuolista työhyvinvoinnin ja osaamisen tukemista sekä välillä hallinnollista puurtamistakin.

Muut julkaisutkirjoittajalta: Anna Vanhala