Vaka-blogi: Eräs työpäivä

Maaliskuun vaka-blogin kirjoittaja on perhepäivähoitaja Mirka Honkamäki. Työssään Mirka pitää tärkeinä arvoina lapsen yksilöllistä kohtaamista sekä samanarvoisuutta. Blogissa pääsemme kurkistamaan perhepäivähoitajan työpäivään.

Eräs työpäivä

Kello herättää 5.30. Ulkona on aivan pimeää. Kahvia odotellessani katselen ikkunasta lumikinoksia ja lumeen hautautuneita autoja. Kuudelta kuuluu ääniä ja hipsin nopeasti avaamaan oven, ettei koululainen heräisi ovikelloon. Koko talossa on vielä hämärää, kun autan lasta riisumaan. Hän ottaa pehmolelun kainaloon ja menee hetkeksi leikkihuoneen sohvalle lepäämään. Välillä uni voittaa, toisinaan leikit alkavat hetken kuluttua. Itse juon vielä kupin kahvia ja mietin alkavaa päivää.

Pikkuhiljaa kavereita alkaa saapua ja iloinen höpötys täyttää asunnon. Lapset leikkivät ja minä valmistan aamupalan heille ja omalle tokaluokkalaiselle. Aamupalan jälkeen vielä hetken leikit jatkuu ja leikkien lomassa teen omalle tytölle kampauksen, varmistelen, että kaikki on pakattu, halaan ja toivotan mukavaa koulupäivää.

Sitten on yhteisen puuhan aika. Nämä 2- ja 3-vuotiaat innostuvat ihan kaikesta, mitä keksin. Välillä askarrellaan, lauletaan ja soitetaan, harjoitellaan erilaisia taitoja yhteisten leikkien avulla. Tänään on vuorossa yksi suosikeista, temppurata. Lapset ryömivät tunnelissa, hyppivät trampoliinilla, roikkuvat renkaissa, tasapainoilevat, heittävät, ottavat kiinni ja touhuavat muuta mukavaa. Ja näyttävät nauttivan joka hetkestä. Pieniä törmäyksiäkin sattuu, mutta pieni pipi paranee puhalluksella ja halilla. Reippaan touhun jälkeen rauhoitutaan hetki ja kuunnellaan musiikkia. Kaikki haluavat ihan lähelle. Ja koska heitä on vain neljä, he mahtuvat hyvin.

Seuraavaksi ulkoillaan läheisessä leikkipuistossa ja matkalla lapset kiipeilevät lumikasoissa. Keväällä päästään taas lasten lempipaikkaan, kallioille. Reippaan ulkoilun jälkeen ruokaillaan yhdessä. Samalla jutellaan milloin mistäkin, kaivureista, dinosauruksista, hajonneista kodinkoneista, äitien ja isien töistä, mutta missä hoitaja oikein on töissä? Niinpä, hyvä kysymys! Ruuan jälkeen rauhoitutaan päivälevolle. Touhukkaan aamupäivän jälkeen yleensä kaikki nukahtavat. Silloin on minut taukoni. Siivoan keittiön, istun kahvikupin ääressä hetken, ja suunnittelen tulevaa tai teen muita töitä.

Kohta koululainen tulee kotiin. Saan olla joka päivä häntä vastassa ja kuulla päivän kuulumiset heti. Meidän perheessä, erityisherkän lapsen kanssa, mikään muu vaihtoehto ei toimisikaan. Hänen ei tarvitse lähteä yksin aamulla, eikä palata tyhjään kotiin.

Perhepäivähoitajan työssä, kuten varmasti kaikissa muissakin, on omat huonot puolensa, isoimpana palkkaus. Mutta hyviä puolia löytyy kuitenkin niin paljon, että minulle rahasta on tullut toissijainen asia. Saan tehdä töitä vaikkakin lasten ehdoilla, niin omaan tahtiini. Saan suunnitella itse päiväni, kuitenkin saan niin paljon tukea, kuin tarvitsen. Lapsia on vain kourallinen, joten suhteet heihin muodostuvat läheisiksi ja varmasti heillä on turvallinen olo koko ajan. Ja isoimpana plussana se, että olen saanut olla omalle iltatähdelleni läsnä koko hänen elämänsä ajan.

Kun päiväkotiuran jälkeen aloitin perhepäivähoitajana äitiysloman jälkeen, tarkoitus oli jatkaa vain kotihoidontuen päättymiseen asti. Toisin kävi. Kunta on vaihtunut välillä, mutta näillä näkymin hommat jatkuu hamaan tulevaisuuteen.

Lapset heräilevät pikkuhiljaa, omaan tahtiinsa. Syödään välipala, leikitään hetki ulkona tai sisällä, sitten jo vanhemmat hakevatkin aarteensa kotiin.

Asiasanat perhepäivähoito varhaiskasvatus

Kohderyhmät Lapsiperheet

Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa

• Facebook
• Twitter
• LinkedIn

Tietoa kirjoittajasta

Jari Pitkäkangas

Muut julkaisutkirjoittajalta: Jari Pitkäkangas