C21-kaupunginjohtajat: TE-uudistuksen rahoitusmallin ongelmat korjattava

21 suurimman kaupungin kaupunginjohtajat esittävät muutoksia valmisteilla olevan TE-uudistuksen rahoitusmalliin. TE-palveluiden järjestäminen on tarkoitus siirtää kuntien vastuulle vuoden 2024 aikana. Uudistus on toivottu, mutta valmisteltu rahoitusmalli sisältää kuntatalouden näkökulmasta kohtuuttomia riskejä. Nämä riskit tulee tunnistaa ja ottaa huomioon ennen lopullisen hallituksen esityksen antamista.

Kaupungit katsovat, että suunniteltu malli ei huomioi kaupunkien kasvua, työttömien tai työllisten määrän muutoksia eikä mahdollisia suhdannevaihteluja riittävällä tavalla.

TE2024-uudistus muuttaa työttömyyden sosiaaliturvakustannusten jakoa

Työllisyyspalvelut, kunnan koulutuspalvelut sekä elinkeinopalvelut ovat muutoksen myötä jatkossa saman järjestäjän vastuulla, mikä tukee nopeamman työllistymisen tavoitetta. Kunnilla on hyvät lähtökohdat tarjota asiakkaille kohdennettuja ja paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin sopivia palveluja. Uudistukseen liittyy myös uusi rahoitusmalli, jonka myötä kunnat joutuvat maksamaan nykyistä suuremman osan työttömyysturvasta.

”Järjestämisvastuun siirto valtiolta kunnille on itsessään hyvä asia, mutta siihen liittyvän rahoitusmallin myötä kuntien rahoitusvastuut ja kuntatalouden riskit ovat muuttumassa merkittävästi. Pääsyynä tähän on työttömyyden sosiaaliturvakustannusten siirtäminen nykyistä vahvemmin valtiolta kuntien vastuulle”, painottaa Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto.

Valmistelussa esitetyn mallin mukaan kuntien vastuu työttömyysetuuksien rahoituksesta koskisi jatkossa työmarkkinatuen lisäksi myös peruspäivärahaa sekä perusosan suuruista osuutta ansiopäivärahasta. Kunnat ryhtyisivät maksamaan osan työttömyysturvan kustannuksista jo työttömän oltua etuudella 100 päivää. Käytännössä suuri osa kunnan työttömyysturvan kustannuksista muodostuisi kuitenkin vuosia työttöminä olleista pitkäaikaistyöttömistä.

Rahoitusmalli kasvattaisi kuntataloudelle koituvia riskejä

Työttömyysturvan laajentaminen on palvelujen siirron myötä tarkoitus kompensoida kunnille valtionosuusjärjestelmän kautta siinä poikkileikkaustilanteessa, jossa järjestämisvastuu uusista tehtävistä siirtyy. Näin kuntien työttömyyden sosiaaliturvakustannuksiin liittyvät lisämenot eivät kasvaisi heti.

”Malli ei huomioi kaupunkien kasvua. Ongelmana on, että kompensaation tasoa ei tarkistettaisi vuosittain toteutuneiden kustannusten, asukasmäärän, työikäisten määrän tai työttömyyden kehityksen perusteella, eikä siihen tehtäisi indeksikorotusta. Tämä merkitsisi käytännössä, että kuntien rahoitusvastuun kehitys riippuisi jatkossa työttömyyden kehityksestä, mutta valtiolta saatava kompensaatio, pysyisi samana riippumatta siitä, kasvaako työllisten tai työttömien määrä”, huomauttaa Helsingin pormestari Juhana Vartiainen.

C21-kaupunginjohtajat haluavat myös muistuttaa valtiota siitä, että perinteisesti kunta-valtio-suhteessa nimenomaan valtio kantaa julkiselle taloudelle aiheutuvat suhdanneriskit. Esitetty rahoitusmalli ei ole kestävän kuntatalouden näkökulmasta tarkoituksenmukainen, sillä se ei huomioi mitenkään suhdannevaihtelujen vaikutusta työttömien määrään eli työttömyysturvan kustannusten kasvuun.

”Jos valtionosuusrahoitus ei heikossa suhdannetilanteessa riitä kasvavan työttömyysturvan ja työllisyyspalvelujen rahoittamiseen, kunnat voisivat joutua sopeuttamaan niille tehtäviksi jäävien opetuksen ja varhaiskasvatuksen palveluista ja kaupunkien elinvoiman kehittämisestä. Kunnissa syntyisi myös painetta nostaa kunnallisveroprosenttia tai kattaa aiottua suurempi osa investoinneista velkarahoituksella”, toteaa Oulun kaupunginjohtaja Päivi Laajala.

C21-kaupunginjohtajat esittävät, että valtionosuusrahoitusta koko kuntatasolle tulee tarkistaa säännöllisesti kunkin vuoden toteutuneiden kustannusten perusteella siten, että rahoitusvastuun kompensaatio seuraa suhdannetilannetta. Valtion tulee kantaa julkiselle taloudelle aiheutuvat suhdanneriskit, eikä niitä voi siirtää kunnille määrittämällä rahoitusmallin kompensaation tason kiinteäksi. Työttömyysturvaan tulevaisuudessa tehtävät muutokset tai korotukset on huomioitava myös rahoituksessa ja kuntien osuus tulee läpinäkyvyyden vuoksi toteuttaa valtionosuusjärjestelmään erillisellä momentilla.

Kuntien keinot vaikuttaa työttömyyteen ovat rajalliset

Kuntien kustannukset työttömyydestä suhteutuu niiden mahdollisuuksiin alentaa sitä. Heikossa työmarkkina-asemassa olevien pitkäaikaistyöttömien edellytykset työllistyä voivat olla heikot ja samalla kunta kuitenkin kunta maksaa uudessa rahoitusmallissa henkilön eläköitymiseen asti 50 prosenttia työttömyysetuuden perusosasta. Koska työmarkkinatuki on ensisijainen tukimuoto suomalaisessa sosiaaliturvajärjestelmässä, on uudessa rahoitusmallissa kyse enemmänkin sosiaaliturvakustannusten siirtämisestä kunnille kuin aidosta kannusteesta. Käytännössä myös hyvinvointialueilla on tärkeä rooli palvelujen tarjoamisessa pitkäaikaistyöttömille ja myös niille tulisi asettaa kannusteita. Valtion tulisi tunnistaa, että ensisijaista sosiaaliturvaa ei ole tarkoituksenmukaista maksaa tässä määrin kuntien toimintamenoista.

Vaikka TE-palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnille, jäävät kuntien vaikuttamiskeinot työllisyyteen rajallisiksi. C21 kaupunginjohtajat toteavatkin, että on oleellista, että valtio tarkastelee laajemmin työnteon ja työllistämisen kannustimia Suomessa ja ottaa työllisyyden edistämisen huomioon esimerkiksi uudistaessaan sosiaaliturvajärjestelmää. Ilman työllisyyden esteiden kokonaisvaltaista tarkastelua kuntien on vaikeaa vaikuttaa merkittävästi työllisyyden kehittymiseen.

C21-kaupunkien kaupunginjohtajat haluavat myös muistuttaa, että uudistuksen lähtökohtana tulisi olla se, että kuntiin luotetaan työllisyyspalveluiden järjestäjinä. Järjestämisvastuu työvoima- ja yrityspalveluista tulisi olla lähtökohtaisesti kunnilla itsellään ja kuntien tulee voida sopia ja ratkaista miten ja millä yhteistyömallilla työllisyyspalveluita järjestetään alueen tarpeisiin vastaamiseksi.