Vaka-blogi: Koordinaattorina oivallusten keskellä

Julkaistu 15.12.2020 Kirjoittajalta Tiina Kääpä

Blogikirjoittajana on tällä kertaa päiväkodinjohtaja Tiina Kääpä, jolla on monipuolinen kokemus ja näkemys varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toiminnasta.

Koordinaattorina oivallusten keskellä

Aloitin työskentelyn lastentarhanopettajana Kotkan kaupungilla, kun muutimme perheeni kanssa Helsingistä takaisin Kotkaan 12 vuotta sitten. Nykyisin olen päiväkodin johtaja, mutta vuosien 2016 – 2020 aikana olen työskennellyt myös kahdessa Opetushallituksen avustamassa kehittämishankkeessa koordinaattorina.

Näiden hankkeiden toiminnan myötä Kotkan varhaiskasvatuksen toimintakulttuurissa on vahvistunut pienryhmätoiminta, tutkiva toiminta, lasten ja aikuisten yhteisleikki sekä tieto- ja viestintätekninen osaaminen. Kaikissa Kotkan varhaiskasvatuksen kehittämishankkeissa on aidosti tavoitteena lasten etu ja hyvinvointi. Minusta on tuntunut merkittävältä olla edistämässä toimintaa, joka lisää lasten myönteistä suhtautumista tulevaisuuteen, ympäristöön ja itseensä.

Sopivissa ryhmissä

Vuosina 2016 – 2018 toteutuneen hankkeen ”Vuorovaikutuksellisen pienryhmäpedagogiikan vahvistaminen” vaikutukset näkyvät vahvasti tänä päivänä, sillä Kotkan varhaiskasvatuksessa pienryhmätoiminta on jo vakiintunut toimintamuoto.

Parhaimmillaan pienemmässä ryhmässä lasten hennotkin aloitteet tulevat huomatuiksi. Lapset saavat turvallisesti harjoitella yhdessä toimimisen ja leikkimisen taitoja, jotka kantavat edelleen isossa ryhmässä ollessa. Joitakin asioita, kuten laulamista tai joukkueina pelaamista, on mukava tehdä myös isommissa ryhmissä.

Varhaiskasvatushenkilöstö pohtii ja arvioi usein, minkälaisissa kokoonpanoissa ja tilanteissa ryhmän lapset oppivat parhaiten? Sisällön suunnitteluun jätetään väljyyttä, jotta voidaan tarttua lasten hetkessä nouseviin ideoihin. Varhaiskasvatuksen opettaja johtaa tiimiään yhteisten pedagogisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteet mielessään jokainen tiimin jäsen saa aikaa uppoutua lasten maailmaan pienen lapsiryhmän kanssa sekä tilaisuuden hyödyntää kohdennetusti omaa osaamistaan. Henkilökohtaiset onnistumiset johtavat myönteisten kokemusten ja toimivien käytäntöjen jakamiseen.

Luonto- ja leikkiprojekteja

Innovatiivisten oppimisympäristöjen kehittäminen oli luonteva jatko pienryhmätoiminnalle vuosina 2018 – 2020 hankkeessa ”Luonto, leikki ja digi -lasten osallisuusväyliä”. Sain nähdä läheltä, miten lasten puheiden ja leikkien äärelle asettuminen vei kasvattajat ja lapset yhteisen ihmettelyn äärelle päiväkotiympäristössä ja lähimetsissä.

Pilottipäiväkodeissa lasten kysymykset, hämmästelyt, ehdotukset ja spontaanit teot käynnistivät ja veivät eteenpäin pitkäkestoisia ilmiöpohjaisia tutkimusprojekteja sekä tarinallisen leikin projekteja. Kasvattajien keskeinen tehtävä oli olla läsnä ja samalla pieni askel edellä miettien, miten ruokkisivat lasten kiinnostusta ja viriävää innostusta vielä lisää. Tämä ei ollut useinkaan vaikeaa, sillä moni kertoi löytäneensä omaan työhönsä uudenlaista energiaa hanketoiminnan myötä.

Pilottipäiväkotien, Rauhalan, Lankilan ja Kotilon, projektien vaiheita dokumentoitiin Thinglink-alustoille. Projektit ovat nähtävissä Peda.net-sivuilla.

Oppiva yhteisö

Olen ollut koordinaattorina onnekas, kun olen päässyt niin monen yhteisön aktiivisen oppimisen keskelle. Käynnit yksiköissä, moniammatilliset keskustelut ja ideariihet, monipäiväisten Luonto, leikki ja digi -päivien järjestäminen, tvt-tuutoreiden koulutukset sekä heittäytymiset ryhmien arkeen rikastuttivat omaa, koordinoivaa työtäni. Pystyin jakamaan vinkkejä yli yksikkö- ja vastuualuerajojen sekä tukemaan kehittämistyöhön kuuluvissa haastavissa vaiheissa. Parasta oli päästä aitiopaikalle kuulemaan lasten oivalluksista ja nähdä heidät itseensä tyytyväisinä, oman tietonsa ja päätelmiensä asiantuntijoina.

Luonto, leikki ja digi -hanke päättyy 31.12.2020. Siinä opittua ja dokumentoitua on jaettu tapahtumissa, seminaareissa ja yksikkökäynneillä. Vallitsevat poikkeusolot vaikuttavat väistämättä siihen, että arjessa kehittäminen ei ole yhtä intensiivistä ja rajoja rikkovaa kuin normaalioloissa. Olen kuitenkin nähnyt niin valtavasti onnistumisia ja kehitystä, että luotan niiden elävän pitkään poikkeusolojen jälkeenkin.

Kannustan kokeilemaan uutta rohkeasti yhdessä, sillä lapsissa itää jo monta tutkimuksen ja tarinan alkua.