Palveleva johtaminen tukee työhyvinvointia

Työhyvinvointi on kokonaisvaltaisen kokonaisuuden tulos ja monen tekijän summa. Työhyvinvointiin vaikuttavat useat eri asiat ja hyvä työhyvinvointi vaatii myös suojamekanismeja. Usein työelämä ja yksityinen elämä valuvat toistensa lomaan, ne eivät ole erillisiä, vaikkakin toisinaan voidaan ajatella, että ne olisi hyvä pitää erillisinä. Voidaan myös todeta, että nämä elämän osa-alueet myös tukevat toisiaan. Jos yksityiselämässä on ongelmia, työelämä antaa voimaa ja tukee. Toisaalta yksityiselämä antaa voimaa työelämän ongelmiin. Jos molemmilla osa-alueilla alkaa olla ongelmia, uupumisriski kasvaa. Väistämättä työelämä tuo joskus organisointiongelmia yksityiselämään ja yksityiselämän vaateet toisinaan häiritsevät työelämää.

Helposti työhyvinvointivastuu kohdentuu työpaikalle ja siellä esimiehelle, vaikka ihminen on kokonaisuus ja hyvinvointi koostuu monista tekijöistä. Työhyvinvoinnin peruslähtökohta on onnistunut rekrytointi. Parhaimmillaan työhön saadaan palkattua motivoitunut, osaava ja työtä edelleen kehittävä henkilö, joka viihtyy työssään ja sopii työyhteisöön ja kehittää työyhteisöstä entistä paremman. Työntekijä saa työstä onnistumisen kokemuksia ja työnantaja saa hyödyntää optimaalista työn tulosta. Lähtökohtaisesti helppoa.

Työhyvinvointi lähtee myös johtamisesta. Miten luodaan työhyvinvointia luova ja tukeva työpaikka johtamisen kautta? Pomottaminen ei edistä asiaa. Tässä kohtaa näen johtamisen hyvinkin laajana kokonaisuutena. Työhyvinvointia edistävä johtaminen on hyvää strategisen tason johtamista ja lähiesimiestason johtamista, mutta myös systemaattista itsensä johtamista työntekijätasolla.

Hyvässä työorganisaatiossa strategisen tason johtaminen ymmärtää työhyvinvointijohtamisen taustat. Organisaatiossa noudatetaan työhyvinvointiin liittyviä säädöksiä ja lainsäädäntöä ja vaalitaan työhyvinvointia edistäviä arvoja, kuten oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Yhteisiin pelisääntöihin sitoudutaan sekä rakennetaan luottamuksen kulttuuria ja positiivista pääomaa. Strategisen johdon vastuulla on myös huolehtia riittävästä resursoinnista toteuttaa organisaation päämääriä ja toisaalta resursoida riittävä työhyvinvoinnin tuki.

Esimies- ja lähiesimiestasolla ollaan työhyvinvoinnin käytännön toteuttamisen ytimessä. Esimiestyön kautta voidaan vaikuttaa todella paljon työhyvinvointikokemukseen. Esimiehellä pitää olla aikaa toimia tehtävässään. Hänellä tulee olla riittävät sosiaaliset, verbaaliset ja vuorovaikutukselliset taidot kommunikoida työntekijöiden ja työyhteisönsä kanssa. Esimiestyössä pitää olla kiinnostunut ihmisistä.

Palveleva johtaminen nähdään työhyvinvointia tukevaksi johtamistavaksi. Siinä työntekijöille annetaan vastuuta, mutta esimiehen tuki ja apu ovat lähellä ja saatavilla. Työntekijä on keskiössä, mutta esimies heti vieressä. Työntekijät tietävät tavoitteensa ja ne ovat oikeassa mittakaavassa. Palveleva johtajuus perustuu toimijoiden väliseen kunnioitukseen ja luottamukseen. Siinä pyritään luomaan ymmärryksen kulttuuria, yhteisymmärrystä ja hyväksyntää. Ja olennaista on, että nämä seikat ovat kahdensuuntaisia; esimieheltä työntekijälle ja myös työntekijältä esimiehelle.

Työhyvinvointijohtaminen on ennen kaikkea myös jokaisen työyhteisön jäsenen itsensä johtamista. Omasta työhyvinvoinnista ja yleisesti hyvinvoinnista huolehtiminen ja edistäminen ovat jokaisen omalla vastuulla. Itse myös päätämme, miten käyttäydymme ja puhumme työpaikalla sekä miten kohtelemme työkavereita. Jokaisen pitää itse ohjata itsensä syömään oikein sekä liikkumaan ja nukkumaan riittävästi. Ja lisäksi myös käyttäytymään työpaikalla asiallisesti. Myös esimiestä kohtaan. Omalla asenteellamme voimme vaikuttaa omaan olemiseemme, ympärillämme oleviin ihmisiin ja heidän suhtautumiseensa meihin itseemme. Oman itsensä palveleva johtaminen tuo hyvää, hyvän tekemisen kautta.

Ovatko hyvän työelämän ja hyvän työhyvinvoinnin avaintaitoja joustavuus ja sopeutumiskyky? Varmasti nämä tekijät auttavat eteenpäin. Samalla tulisi kuitenkin muistaa armollisuus itseä ja muita kohtaan. Olennaista on löytää tapapaino. Itselle sopiva tasapaino. Ulkopuolisen on vaikea määrittää, mikä kenellekin on kussakin elämäntilanteessa sopivasti, liian vähän tai liikaa. Kokonaisvaltainen olosuhde ratkaisee. Työ vie herkästi mukanaan ja täydellisyyden tavoittelu on ollut pitkään esillä kaikilla elämän alueilla. Itse kannustan unohtamaan täydellisyyden tavoittelun ja kannustan etsimään tasapainoa. Se voi vaatia luopumista jostakin, mutta voi antaa myös antaa tilaa uudelle.

Kirjoittaja Minna Uusitalo on Kotkan kaupungin henkilöstöjohtaja.

Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa

• Facebook
• Twitter
• LinkedIn

Tietoa kirjoittajasta

Anna Vanhala

Työntekijäkokemuksista, ihmisistä ja liikunnasta innostuva paluumuuttaja. Henkilöstösuunnittelijan työ on monipuolista työhyvinvoinnin ja osaamisen tukemista sekä välillä hallinnollista puurtamistakin.

Muut julkaisutkirjoittajalta: Anna Vanhala