Kohti Kotkaa!

Sunnuntai-ilta ja pakkailen tavaroitani huomisaamua varten.

Ikkunan alla ratikkakiskot kirskahtavat, kun kasin ratikka sujahtaa ohi. Aamulla kurvaan autolla toiseen suuntaan – töihin kohden Kotkaa.

Aikaisen aamun lähdössä on aina mukana iloinen ja odottava tunnelma. Reilun tunnin ajomatkan aikana ehtii pohtia tulevan viikon töitä. Innostus alkaa vaeltaa mieleen ja muistelen viime syksyä.

Aloitin maahanmuuttajatyön johtajana keltaisessa puutalossa Karhulassa. Työ siellä oli kuin lämmin, hyvin maustettu keitto; tuttuja aineksia ja hiukan uusia mausteita. Vaikka organisaatio uudistus oli vienyt osan työntekijöistä kuntayhtymään, niin yhdessä kokoonnuttiin lounastamaan saman pöydän ääreen. Samalla tutustui kaikkiin talossa työskenteleviin ja kymenlaaksolainen hilpeä porina täytti yläkerran aina samaan aikaan työpäivästä.

Yhteisöllisyys näkyi monella muullakin tavalla työssä. Mieluusti järjestettiin tapaamisia eri toimijoiden kanssa ja keskusteltiin yhdessä asioista. Kuntayhtymä, ELY-keskus, järjestöt, yhdistykset ja seurakunta tulivat yhteistyökumppaneina tutuiksi. Työhön paneuduttiin ja sitä pohdittiin yhdessä, mikä vei asioita eteenpäin.

Hiljalleen maahanmuuttajatyön mosaiikkinen työkenttä Kymenlaaksossa alkoi hahmottua. Työskentely turvapaikanhakijoiden kanssa oli minulle tuttua työtä entuudestaan. Erityisesti Kotkassa ilahdutti henkilökunnan ammatillisuus ja osaaminen. Maahanmuuttajatyön pitkä historia Kotkassa näkyi työhön paneutumisena, asiakkaiden hyvänä kohtaamisena ja innostavuutena, joka tarttui minuunkin. Jälleen työssä painottui hyvä yhteistyö eri toimijoiden kanssa.

Keväällä jouduin ottamaan – ja sain ottaa – vastuuta koko Hyvinvoinnin ja terveyden vastuualueesta. Lämmin keittolautanen temmattiin pois ja tilalle tulivat koronakevään eväät. Minulle se oli osittain paluuta juurille hyvinvoinnin kysymysten äärelle ihmisten arjessa. Kotkalaisten arjen selviytymiseen ja hyvinvointiin liittyvät pohdinnat täyttivät päivät. Eri asiakasryhmien tilannetta pohdittiin monissa eri skype-tapaamisissa, joissa ilokseni ihmisten elämää kohdattiin arvostaen ja kannatellen. Samalla paneuduin ja tutustuin Kymsoten kuntayhtymään. Monissa yhteisissä skype-tapaamissa oppi tuntemaan kuntayhtymän toimijoita ja Kymenlaakson kuntien edustajia. Yhteistyö vahvistui.

Stellantalolla käärittiin myös hihat ja ryhdyttiin rapsakasti pyörittämään täysin uutta palvelua yli 70-vuotiaille; asiointipalvelussa työskenteli parhaimmillaan yli 20 kaupungin työntekijää. Ei voinut kuin ihailla työntekijöiden joustavuutta uuden edessä. Toisaalta monille tämä työ antoi paljon; hienoja kohtaamisia ikäihmisten kanssa ja vastapainoa korona-ajan epävarmuuteen. Asiointipalvelussa työskentely tutustutti uusiin työkavereihin ja vahvisti yhteisöllisyyttä. Minulle se toi sijaisuuteni vuoksi uusia työntekijöitä ja aamu-skypet, joissa asiointipalvelun monia haasteita ja iloja jaettiin. Yhteisöllisyys näkyi ja se tuntui hyvältä.

Työmatkojen aikana olen pohtinut uutta työtäni ja viime syksynä iloinnut myös hyvästä esimiehestä. Innostava, ammatillinen ja iloinen esimieheni jäi töistä väliaikaisesti pois keväällä ja monesti olen kaivannut hänen osaamistaan ja positiivisuuttaan. Minulle hän oli ovi Kotkaan silloin, kun päätin lähteä tänne töihin heinäkuisen työhaastattelun jälkeen vuosi sitten.

Ilta on pimentynyt.

Nyt on mentävä nukkumaan, jotta huomenna voi hurauttaa Kotkaan – mutkatonta tietä mutkattomien ihmisten luo.

Kirjoittaja Anita Kytökangas on Kotkan kaupungin maahanmuuttajatyön johtaja, joka toimii tällä hetkellä hyvinvointijohtajan sijaisena.

Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa

• Facebook
• Twitter
• LinkedIn

Tietoa kirjoittajasta

Anna Vanhala

Työntekijäkokemuksista, ihmisistä ja liikunnasta innostuva paluumuuttaja. Henkilöstösuunnittelijan työ on monipuolista työhyvinvoinnin ja osaamisen tukemista sekä välillä hallinnollista puurtamistakin.

Muut julkaisutkirjoittajalta: Anna Vanhala