Sovittelulla sopuisampaan työyhteisöön
Julkaistu 16.06.2020 Kirjoittajalta Anna VanhalaHankalat työyhteisötilanteet ovat nimensä mukaisesti hankalia ratkaista. Onnistuneitakin tapauksia on, ratkaisu vain vaatii asiaan tarttumista vetäytymisen sijaan. Työyhteisösovittelu on väylä hankalista työyhteisötilanteista kohti rauhallisempaa, riittävän hyvin sujuvaa työn arkea. Oleellista sovittelussa on:
- kaikilla osapuolilla on mahdollisuus tulla kuulluksi omasta näkemyksestään
- syyllisten sijaan etsitään ratkaisuja paremman yhteistyön varmistamiseksi
- on varattu riittävästi ja rauhoitettua aikaa yhteiselle keskustelulle
- tilannetta seurataan
Työyhteisön riitoja selvitellessä mieleen nousevat usein oman jälkikasvun erimielisyydet: toi löi, mut kun sä näytit kieltä, enhän, sä koskit mun puhelimeen… Syyttely jatkuu, ja varsinaista alkusyytä kiistaan on vaikea löytää. Kiistaa selvittävälle muodostuu hyvin epämääräinen kuva, mistä kaikki oikein lähti ja kuka aloitti.
Puhumattomuus on tyypillinen ja syventävä elementti kriisissä. Puheyhteyden heiketessä vastapuoli alkaa näyttää entistä enemmän demoniselta tai narsistiselta psykopaatilta. Tulehtuneissa tilanteissa katsomme maailmaa helposti vain yhdenväristen silmälasien läpi, ja havainnoimme ja tulkitsemme vastapuolen toimintaa pelkästään pahaa tarkoittavana. Syntipukki tilanteeseen tuntuu löytyvän vaivatta. Usein kuulee puhuttavan, että ”kunhan se jää eläkkeelle tai kunpa se vaihtaisi edes työpaikkaa, niin kaikki ratkeaisi ja tilanne rauhoittuisi”.
Harvoin tilanne on kuitenkaan sellainen, jossa vain yksi osapuoli toimii väärin – toimijoita hankalissa tilanteissa on yleensä vähintäänkin kaksi. Ei ole myöskään harvinaista, että vaikka syntipukki poistuu, työyhteisöstä nousee uusi hankaluuksien aiheuttaja entisen tilalle.
Työyhteisösovittelu on osa Kotkan kaupungin hankalien tilanteiden toimintamallia. Siinä ei ole oleellista selvittää syyllistä ja uhria, vaan saattaa osalliset keskustelemaan ohjatusti ja turvallisesti kokemuksistaan ja toiveistaan jatkon suhteen ilman pelkoa tulla syyllistetyksi. Prosessi on työyhteisösovittelijan varmistamana puolueeton, ja kaikki voivat kokea tulleensa kuulluksi asiassa. Näin asioiden hyväksyminen on osallisille helpompaa, vaikka kaikki asiat eivät ratkeaisikaan siten, miten oli itse ajatellut.
Ikinä ei ole liian myöhäistä alkaa toimia oikein. Yhteisesti keskustellen avautuu mahdollisuus kuulla muita, kertoa omat kokemukset ja pohtia yhdessä tulevaa. Tätä helpottaa se, että pahin tunnekuorma on jo purettu osallisten yksilökeskusteluissa.
Tähtäin sovittelussa kannattaa asettaa tulevaan yhteiseen toimintaan: millä tavalla ja mitä tekemällä yhteistyömme voisi ainakin jotenkin jatkua? Asiaa voi lähestyä vaikkapa uuden oppimisen näkökulmasta. Joskus ihmisen toiminta näyttää muista oudolta. Silloin voi helpottaa ajatus siitä, että hän ei vain vielä osaa tai tiedä parempaa tapaa toimia.
Konfliktit haastavat usein koko työyhteisön. Yhteisessä keskustelussa on hyvä olla mukana kaikki työyhteisön jäsenet, joita asia koskee tai on koskettanut. Yleensä kahden ihmisen väliseltä näyttävä konflikti ei rajoitu pelkästään heihin. Toiset joutuvat vähintäänkin varomaan sotkeutumasta tilanteeseen, jolloin työyhteisön avoin ja vuorovaikutteinen keskustelu kärsii.
Lain mukaan työnantajan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimiin viipymättä saatuaan asiasta tiedon. Sovittelu on ihmisen omiin kykyihin uskova ja kaikkia kunnioittava tapa ratkaista haastava tilanne. Työnantaja voi ottaa – ja sovittelun epäonnistuessa tulee ottaa – toisetkin keinot käyttöön. Vaihtoehdoiksi tulevat esimerkiksi työkyvyn arviointi terveydellisestä näkökulmasta, työpisteen vaihtaminen tai viime kädessä huomautus–varoitus–irtisanominen-menettely.
Meillä kaikilla on oma temperamenttimme. Jotkut ovat hiljaisia ja vetäytyviä, toiset taas lähtevät kuin hauki kaislikosta. On hyvä muistaa, että mikään temperamenttityyppi ei kuitenkaan oikeuta huonoon käyttäytymiseen muita kohtaan.
Tekstin ovat kirjoittaneet työsuojelupäällikkö Tommy Larvi ja henkilöstösuunnittelija Anna Vanhala.